Ylen rahoitus ja oikeudenmukaisuus

SDP esittää Yleisradion rahoittamista budjetista. Puolueen oma viestintäministeri Kiuru vannoo hakevansa mieluummin "kompromissia, jota kaikki [hallituspuolueet] voivat kannattaa". Aika paljon lehmänkauppoja täytynee tapahtua ennen kuin sateenkaarihallitus löytää asiasta yksimielisyyden.

Joka tapauksessa SDP:n avaus on todella positiivinen uutinen. Yleisradio on tärkeä julkinen palvelu, jonka avulla voidaan tuottaa uutisia, ajankohtaisohjelmia ja kulttuuria koko kansalle niin radion, TV:n kuin netinkin kautta ilman, että toimintaa ohjaavat kaupalliset intressit. Nykyinen TV-lupajärjestelmä ei toimi, tästä puolueetkin ovat yhtä mieltä. Edellisen hallituksen ratkaisuksi kaavailema mediamaksu on kuitenkin sosiaalisesti erittäin epäoikeudenmukainen toteutustapa. Mediamaksu olisi jokaiselle taloudelle mätkäistävä samansuuruinen könttäsumma. Kyseessä olisi siis Suomessa asumisesta perittävä regressiivinen vero. Köyhän veroprosentti olisi paljon suurempi kuin rikkaan. Maksun sitominen talouteen, ei henkilöön, aiheuttaisi lisäksi sen, että sinkkujen verotus olisi kaksinkertainen avo- ja aviopareihin nähden. Tällainen verotus on niin oikeistolaista kuin verotus suinkin voi olla; vielä oikeistolaisempaa olisi ainoastaan Ylen yksityistäminen sillä perusteella, että tiedonvälityksen tulee noudattaa markkinatalouden pelisääntöjä julkisen vallan puuttumatta asiaan. Ei ole lainkaan yllättävää, että mediamaksua kannatetaan porvaripuolueissa.

Jokaisen maksettavaksi tulevaa mediamaksua perustellaan sillä, että Ylen palveluita käyttävät kaikki joka tapauksessa. Suomessa ei kuitenkaan ole könttäsummana maksettavia koulumaksuja tai poliisimaksuja, vaikka jokainen kansalainen taatusti hyödyntää näitä julkisen vallan tarjoamia palveluita elämänsä aikana. Julkisessa terveydenhoitojärjestelmässä maksuja on, mutta niillä katetaan vain pieni osa kuluista. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteisiin kuuluu, että kaikkien tarvitsemat terveys- ja sivistyspalvelut rahoitetaan (osittain progressiivisesti kerätyin) verovaroin. Ei siis regressiivisillä könttäsummaveroilla.

Alennusautomaatti

Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen esitti, että opintorahan sitomisesta indeksiin tulisi luopua. Perustelu on se perinteinen: valtiolla ei ole varaa korotuksiin. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL julkaisi vastineen, jossa indeksiin sitomista puolustetaan korostamalla koulutuksen kansantaloudellista merkitystä ja opiskelijoiden valmiiksi huonoa taloudellista tilannetta sekä vetoamalla hallituksen jo antamaan lupaukseen. Nämä samat argumentit on kuultu puolin ja toisin ennenkin.Opiskelijaliikkeen poliittiset hauikset ovat pienet, ja eduskuntavaalien alla armottomalla lobbauksella aikaansaatu lupaus opintotuen sitomisesta indeksiin vuonna 2014 on olosuhteet huomioon ottaen vähintään kohtuullinen saavutus.

Eräs merkittävä lyömäase kuitenkin puuttuu. Indeksikeskustelussa käytettävä kieli pelaa lähinnä indeksiin sitomisen vastustajien pussiin. Opintotukeen ollaan tekemässä korotuksia. Opiskelijat vaativat lisää tukea. Pahimmillaan indeksiin sitomista nimitetään korotusautomaatiksi. Tällainen kielenkäyttö antaa ymmärtää, että (ahneet ja laiskat?) opiskelijat kuppaavat vuosi vuodelta enemmän veronmaksajien rahoja, oli sille tarvetta tai ei. 

Opiskelijaliike jaksaa kyllä muistuttaa, että inflaatio syö opintotuen reaaliarvoa. Tätä on myös havainnollistettu hienoilla reikäleivillä, joista puuttuu pala. Kielenkäytön tasolla tämä ei kuitenkaan näy. On tietysti sekä totuudenmukaista että älyllistä puhua elinkustannusten noususta ja reaaliarvosta, mutta jos vastustaja pystyy pelkistämään vaatimukset lauseeseen "eli haluatte siis korotusautomaatin ja lisää tukea", ollaan heikoilla. Kieli on vallankäytön väline. Politiikkaa ei tehdä pelkillä asiakysymyksillä, vaan myös retoriikalla. Väännetään siis rautalangasta:


Inflaatio ei vähennä valtion tuloja, koska verot kerätään prosentteina, ei könttäsummina. Lisäksi progressiorajoihin tehdään säännöllisesti inflaatiotarkistus. Indeksikorotukset eivät siis kasvata opintorahaa eivätkä valtion menoja, vaan pitävät tilanteen reaalisesti ennallaan. Mitään korotuksia ei ole tulossa, eikä opiskelijaliike sellaisia indeksikampanjassaan edes vaatinut. Ilman indeksisidonnaisuutta opintotuessa on itse asiassa sisäänrakennettu alennusautomaatti! Jos nykytilanteesta käytettäisiin tätä termiä, olisi indeksisidonnaisuuden vastustajien paljon vaikeampi perustella kantansa, perustui argumentti sitten kansantalouteen tai oikeudenmukaisuuteen. Lisäksi on huomattava, että indeksiin ollaan sitomassa vain opintoraha, 298€ miinus verot, ei tyypillisesti noin 200 euron arvoista asumislisää. Opintotukea nostava opiskelija on siis jatkossakin joka vuosi entistä pienempi kuluerä valtiolle. Alennusautomaattia ollaan siis näillä näkymin leikkaamassa vuonna 2014, mutta ei poistamassa kokonaan.